Ei ole kuukauttakaan siitä, kun manasin tätä erakoitumistani ja toivoin jotain joka veisi välillä kodin ulkopuolellekin. Sitä sain mitä tilasin. Kaksi viikkoa olen ollut reissussa ja ensi viikolla lähden taas. Oikein mukavaa vaihtelua, mutta kyllä tällanen kevyterakko reissussa ressaantuu. Ensin tuli äkkilähtö Viroon Pikkumurun isän puolen sukulaisiin vakavan sairastapauksen vuoksi. Samalla sain pahoiteltua Aan äidille jouluista poissaoloamme Murusen kanssa. Matka meni hyvin - potilas toipui teholta ja Murunenkin kesti pitkän matkan mhienosti. Virosta palattiin kotio sunnuntai-iltana ja maanantaiaamuna oltiin jo tyttöjen kanssa matkalla kohti Savonlinnaa meidän tuetulle talvilomalle.
KOKO matkan halki Suomen satoi lunta ja räntää ja tiet oli pelottavan liukkaat. Kolme lasta ja koira autossa, kalistakin kalliimpi lasti, vastuu painoi hartioilla niin, että migreenihän siitä puhkesi. Onneksi kuitenkin vasta perillä. Ja perille päästiin! Tuntien ajomatkan jälkeen, hengissä, ABC-ruualla ravittuna ja minä tosi ylpeänä omasta jaksamisestani.
Loma oli oikein mukava. Varsinkin se ruoka joka tuli kolme kertaa päivässä valmiina tarjolle. Kolme kertaa sen myös joku muu korjasi pois ja tiskasi ja siivosi. Minä vain nautin! Kohde oli Savonlinnan Spa Hotel Casino ja kasvisruoka oli todella ensiluokkaista! Savonlinna oli myös kiva kaupunki ja varmasti oikein nätti ja idyllinen varsinkin kesäaikaan. Olavinlinnassakin käytiin ja kierrettiin monta monituista kirppistä. Loman järjestetty ohjelma oli sen sijaan pettymys. Lasten ohjelmat oli tarkoitettu vain yli kolme vuotiaille joten Murunen oli liian pieni ja isommat taas liian isoja innostuakseen piirileikeistä. Huokaus. Jonkin sortin lapsiparkki olisi ollut hieno juttu. Yhtenä iltana jätin pikkuisen isommille tunniksi hoidettavaksi ja menin energiahoitoon. Koko viikon jatkunut päänsärky jäi sinne ja lisäksi sain tarot-korttien luennan. Kylläpä oli viihdyttävää! Parhaiten luennasta jäi mieleen se, että korttien mukaan painajainen on takana, mutta taistelu on edessä. Niin parisuhteessa kuin minussa itsessänikin on nyt näennäisesti levollinen vaihe, mutta tiedän, että vaikeudet ei ole ohi. Eihän ne tietenkään koskaan ole, mutta jotain perustavaa laatua olevia asioita ja kipukohtia tulee kohdattavaksi hyvinkin pian. Miten mä osaan ne asiat kohdata - se kait määrittää taistelun vaikeuden.
Loma teki varmasti hyvää!!!
VastaaPoistaMä luulen, että sä osaat kohdata tulevan ihan oikein. Niin paljon sulla on mietintää takana. Eikö?
Loma teki hyvää, kyllä vain. Vieläkin huokailen sen valmiin ruuan muistoa :) Paljon on mietintää takana totta vieköön! Ymmärrystä on tullut enemmän, mutta nyt tarvitaan myös sietokykyä siihen, että takapakkeja tulee. Eespäin vain!
PoistaKai siälä Savonlinnassa sitten tarttee käydä kun kaikki sitä niin kehhuu. :-)
VastaaPoistaKäy ihmeessä! Ja varaa aika VidoValosta energiahoitoon!
PoistaPienin askelin eteenpäin, ja välillä leväten. Ottakaa kaikki apu vastaan, mitä saatte!
VastaaPoistaNimenomaan pienin askelin, asia kerrallaan ja välillä saa unohtaa kaiken yrittämisen ja vaan olla. Apua olen saanut kuluneen vuoden aikana niin paljon, että lähetän toiveen universumille, että joskus voin minäkin auttaa muita.
PoistaMe oltiin poikien kanssa pari vuotta sitten myös tuetulla lomalla. Musta ihan parasta oli myös se, että ruoka tuli valmiina, ei tarvinut laittaa, ei tiskata, ei mitään. Ja seisovassa pöydässä oli aina jotain, mikä maistui pojillekin, musta nyt puhumattakaan. Ja sitä oli yllin kyllin - jopa vähän liiankin usein. Mutta en valita!
VastaaPoistaAurinkoista kevättä sulle Kuningatar sinne, ja voimia taistoon!
Valmis ruoka ja joku muu siistii jäljet jälkeenpäin - ei ole tervetulleempaa rentoutumiskeinoa äiti-ihmiselle. Ruuan jälkeen vain huoneeseen pötkölleen, ai että oli ihanaa. Kotio oli kiva tulla, mutta aurinko paljastaa ikävästi nurkissa pyörivät pölypallerot ja ressihän siitä meinaa heti tulla.
PoistaKiitos Marjaana, voimia myös sinulle!