Haaste

Kivulias tapa tällä nuorimmaisella - kiskoo nukahtaessaan mua hiuksista ja korvasta. Vauvoilla on kuulkaa melkoisen jymäkät käsivoimat! Mulla on korva kipeä ja punainen ja peiliin katsoessani huomasin myös, että osa otsahiuksista on katkennut ja tukka seisoo päässä kuin puolimohikaanilla.
Surkea viikonloppu takana. Aa käväisi yksin vanhempiensa luona ja tuli takaisin lahjojen ja syyllistävien joulutoivotusten kera (ainakin mä tulkitsin ne just sellasiksi). Mun ja pikkumurunkin oli tarkoitus alunperin mennä, mutta en kerta kaikkiaan jaksanut enkä kestänyt ajatusta joulusta vihollisen leirissä.. Mikä kumma siinä on, että poika on aina äidilleen enkeli? Ei me tyttäret kyllä yhtä paljon saada varauksetonta palvontaa osaksemme. Väitän.
Pikkumuru oli kuumeessa ja minä masennuksen syövereissä ja silti tunsin syyllisyyttä siitä ettei matkustettu satoja kilometrejä viettämään iloista joulua erotunnelmissa. Syyllinen ja huono ex-miniä.

Aa kävi ja kaikesta paineesta täyttyneenä puhkesin taas huutamaan. Oikein itsekin hämmästyin raivoani. Äänikin meni käheäksi, karjuin aivan estoitta. Mutta kyllä helpotti! Melkein kuin olis seksiä saanu. Jos polttaisin niin olisin vetäissy tupakin. Aan vointi ei ehkä ole kovin hyvä ja siitä tunnen SYYLLISYYTTÄ :D

Huomenna on tämän p*skan vuoden viimeinen päivä, kiitos siitä. Kylläkyllä, arvostan näitäkin kokemuksia varmaankin joskus kuolinvuoteella, mutta nyt vaihtaisin koko vuoden pois. Tai en, en vaihtaisi, pikkumurusta on ollut valtavasti iloa ja voi mikä kehitys lapsessa tapahtuu yhden vuoden aikana. Enpä siis vaihdakaan, mutta todella toivon tulevalta vuodelta parempaa esitystä. Mistä pääsenkin varsinaiseen aiheeseen. Olen päättänyt tykönäni, että tämä on sellainen ihmeiden vuosi ja vuodenvaihde jolloin saa toivoa kolme toivetta ja ne toteutuu. Aivan takuuvarmasti toteutuu. Mutta tähän takuuseen liittyy ehto; kolme toivomusta täytyy kuitata kolmella lupauksella. Haastan myös kaikki tämän lukevat samaan projektiin.
En ole vielä ihan varma lupausteni laadusta ja sisällöstä ne kun muotoutuu tässä pikkuhiljaa kirjoittaessani. Muutamaa olen kuitenkin miettinyt jo pidempään. Haluan luvata - ja myös toivoa - jotakin hyvin konkreettista ja näkyvää. En aio valehdella itselleni, että "laihdun 5 kiloa" tai luvata jotain epämääräistä kuten iloita jokaisesta luojanluomasta päivästä. Lupaan jotain pientä, mutta merkittävää ja symbolista, minulle. Symboliikka avautuu (ehkä) as we go on.

LUPAUKSET

1. Lupaan ottaa sen tatuoinnin jota olen suunnitellut jo pitkään (3 kuukautta).

2. Lupaan välttää sokeria koko piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkän vuoden. Olen suckerholic :o ja suklaa on pahinta huumetta. Olen aina (tänään) miettinyt miten mielialani muuttuisi, jos luopuisin sokerista. Tämä ei tarkoita fanaattisuutta - vältän, en huokaile vieraisilla rajoitteitani. Pulla silloin tällöin on ok, mutta suklaa ja keksit on kokonaan pannassa. Karkkia, limsaa tai jäätelöä en ole käyttänyt ennenkään.

3. Lupaan - ja tämä tuli vasta nyt, ja tämä on vaikuttavaa, behold! - Lupaan kutsua itseni takaisin.
Eikö? Pretty impressive. Muutama vuosi sitten silloisten elämänkokemusten järkyttämänä lupasin muuttua hyväksi ihmiseksi. Pieleen meni. Muutuin kyllä, muutuin sellaiseksi jonka ajattelin muiden silmissä olevan parempi, mutta minä katosin. Miksi? - kysyi eräs ystäväni kaffipöydässä muutama viikko sitten - siksi, että olin ennen kevytkenkäinen, manipuloiva, itsekäs ja petollinen. "Mutta jos sä olet sellainen?" - Luoja mikä viisauden helmi! Sellainen minä olin, mutta olin myös ilosilmäinen ja nauravainen, ja mikä tärkeintä - sain myös muut nauramaan. Nyt musta on hyvää vauhtia tulossa katkera ja harmaa ämmä. Se ei käy.


Toiveista lisää huomenna, mutta nyt hyvää yötä ja rakkautta ja kevytkenkäisyyttä koko maailmaan!