Sattui tässä yhtenä päivänä seuraavaa; kaikki alkoi siitä, kun viritin tyhjästä Long Drink-tölkistä "RIITTÄÄ!"-tehostimen koiralleni. Se kun on alkanut haukkua kilpaa pellon takaisen naapurin koiran kanssa eikä lopettaisi millään vaikka vauva nukkuu ja minunkin hermoni kaipaisivat edes hetken hiljaisuutta. Laitoin siis siihen tyhjään tölkkiin muutaman viisisenttisen, vääntyneen rautanaulan ja lattialta löytyneen klemmarin. Kolisi mukavasti ja tehosikin kertaheitolla haukkumiseen, kun "RIITTÄÄ"-käskyä jälleen kerran ylenkatsottiin. Haukkuminen väheni ja pellontakainenkin ymmärsi vaieta kunnes toissapäivänä juuri niiden elintärkeiden päiväunien aikaan alkoi vimmattu huuto ja haukku. Minä rynnistin ovelle tölkki kädessä ja kurjan sään vuoksi työnsin vain tölkkiä ravistavan käteni ulos räntäsateeseen. Ha-haa, tulipa hiljaista! Hipsin takaisin olohuoneeseen ja ikkunasta näin hämmentyneen postinkantajan portaillani... Kyllä muuten hävetti. Äkkiä takaisin ovelle selittelemään haukkumisia ja päiväunia ja kolistimia. Postimies kyllä hymyili paketin ojentaessaan, mutta lähti vähän turhan liukkaasti.
Näin. Kohta mä olen kuuluisa kylähullu. Mun synkkämielistä viikkoa tuo tapaus kylläkin piristi ja sain vähän eloa itseeni. Ero on vain ero. Ei kuolema eikä sairaus. Kaikki järjestyy kyllä.
Eilen oltiin keskimmäisen typyn kanssa joulumyyjäisissä. Olin varannut meille oman pöydän. Tytär teki korvakoruja, minä ranne- ja heijastinkoruja ja äitini villasukkia. Oli tosi kiva päivä. Iloisia ihmisiä niin myyjinä kuin asiakkaina. Joulu saa monet kuitenkin hyvälle tuulelle vaikka tohinaa ja rahanmenoa tietääkin. Saatiin myytyäkin sen verran, että pöytä tuli maksuun ja vähän jäikin. Minä tosin taisin jäädä nollille, kun meidän pöydän vieressä oli niin ihana lastenvaatemyyjä... Bonuksena voitin vielä arpajaisissa kakun! Minä joka en ikinä voita mitään. Valkosuklaa-juustokakkua syötiin tänään sunnuntaikaffilla.
A kävi viikonlopun ja meni oikein hyvin. Eilenhän me oltiin melkein koko päivä myyjäisissä ja tänään tein pitkän lenkin koirani kanssa. Yöni nukuin soffalla joten sain tervetullutta omaa aikaa Kirpusta. Kummallinen ero tämä. Vietetään viikonloppuja saman katon alla oudossa tunnelmassa. Oudossa ainakin mun mielestä. Lapset ja A tuntuu olevan tyytyväisiä tilanteeseen eikä ihmettele asioiden laitaa ollenkaan. Päivä ja viikko kerrallaan. Kirpun kasvaessa asetelma muuttunee. Mietin vain millä tavalla tämä venyttää henkistäkin prosessia.
Postinkantaja on ensin ajatellut miten hyvää palvelua ja sitten on alkanut mahdoton räminä :D
VastaaPoista