Soitin siskolleni ja nikottelin hätääni. Onneksi sisko jutteli muita asioita ja sain kuin sainkin itseni koottua. Jaksoin illan ihan hyvin ja jatkoin itkua vasta lasten nukahdettua. Tämänkin läpi on vain mentävä.
Tänään oli "lähikaupan" eli lähimmän kaupan näillä lakeuksilla remonttimyynti. Kaikki myytiin -70% alennuksella. Nukuttiin Kirpun kanssa pitkään ja ehdin kaupalle vasta puoli kymmenen. Hyllyt näyttivät jo aivan tyhjiltä, mutta kiersin kuitenkin ja löysin kuulkaa vaippoja ja vauvanruokaa ja terveyssiteitä ja kissanruokaa ja shampoota ja gluteenittomia välipalapatukoitakin. Kaiken kruunasi iso laatikollinen Roibos teetä. Kaksi isoa kassillista ruokaa ja hygieniaa 30 eurolla. Taas mun rukoukset oli kuultu. Kiitos.
Toinenkin mukava asia tapahtui tänään. Kirjastoautossa oli selvästi mulle tarkoitettu kirja josta tuo otsikkokin tuli. "Kadotettu yhteys; Löydä tunteesi voima" Susanna Purran kirjoittama ja tänä vuonna ilmestynyt. Takakannessa lukee näin; "Elämä on kaunista ja erityistä. Tämä kirja kutsuu luottamaan tunnetilaan ja omaan voimaan. Se tarjoaa keinot joiden avulla voit vapautua uskomusten ja menneen elämän kahleista. Löydä yhteys todelliseen itseesi-ole se ainutlaatuinen hyvinvoiva ihminen joka sinun on tarkoituskin olla."
Alan lukea heti, kun sellainen hiljainen hetki tulee ja toivon, että saan uusia työkaluja tai ainakin näkökulmia varsinkin tunteen ja kehon yhteyteen.
Täältä Susannan kotisivulle |
Joku viisas on kait joskus todennut, että eron koittaessa on vaikeampaa sillä kuka jää, kuin sillä kuka lähtee. Molemmat vaihtoehdot käyty läpi, eikä kumpikaan ainakaan helppoa ole. Tietysti ihan vitun riitaisat erot lienevät eri asi, mutta niistä ei ole kokemusta, kun olen niin kiltti ja ihana ;)
VastaaPoistaJuurikin viime yönä puntaroin asiaa tuolta kannalta. Tämä on ensimmäinen kerta, kun olen se joka jää. Vaikka lähteminenkin on ollut tuskaa niin siinä on kuitenkin myös se uuden alku. Uuden kodin laittaminen ja vanhan roinan inventaario. Se on ollut jotenkin myös puhdistavaa. Tämä on erilaista. Joutuu jäämään itsensä kanssa ja se roina mikä itsessä on sisällä ei hevin inventoidukaan. Mutta aloitettu on, nimim. peili kädessä kulkeva.
VastaaPoistaSulla on selvästi enkelit matkassasi! Toivon, että ne kannattelevat vaikeina päivinä. Lämpimiä ajatuksia täältä!
VastaaPoistaMenet nyt vaan minuutti ja tunti kerrallaan, kyllä se siitä. Matka jatkuu ja elämä kantaa. Sinä selviät, aivan varmasti :)
VastaaPoistaKiitos. Nyt on vaikeita päiviä ja välillä tuntuu että ei jaksaisi enää yhtään mitään. Mutta kun on pakko. Onneksi mulla on nuo ihanat lapseni.
VastaaPoista