maanantai 24. helmikuuta 2014

Ihime

Meillä on pari kuukautta käynyt perhetyöntekijä jonka apu ja läsnäolo on ollut mulle aivan korvaamatonta. Täti tulee joka toinen viikko heti aamupäivästä. Tärkeintä on se, että tiedän jonkun käyvän meillä etten aivan erakoidu ja sitä myöten synkisty. Tärkeää on myös lapsenhoito-apu. Sillä aikaa kun täti leikittää Pikkuista minä saan rauhassa käydä Mörön kanssa lenkillä. Tänäänkin lompsittiin kurakelissä läheisellä kalliolla jököttävään vesimökkiin tarkistamaan, että siellä on kaikki kunnossa. Meillä on näet sellainen luksustuote käytössä kuin oma vesi.
Tällä kyseisellä tätillä on asperger-poika ja hän on myös opiskellut nepsy-valmentajaksi. Hänellä on siis vuosien omakohtainen kokemus siitä mistä minä olen "kärsinyt" lähes koko A:n kanssa yhdessäoloajan. Ja nyt tullaankin siihen ihmeeseen. Myös A oli viime kerralla paikalla, kun Täti tuli ja se keskusteli! katsoi silmiin! kertoi tunteistaan!!!!! puhui nätisti minusta!!!! Minä olin niin järkyttynyt ja liikuttunut, että itkeskelin tämän tästä, mutta kerrankin ymmärsin olla hiljaa ja KUUNNELLA. Ymmärsin niin monta asiaa A:n vaikeuksista ja erilaisuudesta. Ymmärsin myös miksi parisuhdeterapiassa käydään. Oikea ihminen oikeassa paikassa voi saada pahastikin lukkiutuneen tilanteen laukeamaan muutamalla lauseella ja lempeällä lähestymisellä. Ymmärtämällä.

Tuon päivän jälkeen kaikki se mikä oli ollut mussa vihana ja katkeruutena muuttui takaisin rakkaudeksi eikä ollut epäilystäkään mitä elämässäni haluan - ja kenet. Rakastan A:ta ja haluan perheeni takaisin yhteen, vaikka se sitten tarkoittaisikin sitä, että osan ajastaan A viettää omalla asunnollaan. Me saadaan ja voidaan rakentaa juuri sellainen elämä kuin meille sopii ja on parasta. Voi kuulkaa, kuinka ihanaa on olla täynnä toivoa ja uutta uskoa. Olen niin kiitollinen perhetyöntekijälle, neuvolan tätille joka huomasi tilanteeni ja Tätin tänne lähetti ja sille taholle joka on meidät hyväksynyt tämän avun piiriin. Kiitos.

Tänään Täti toi Autismin talvipäiviltä meitä varten keräämäänsä materiaalia. Niin paljon lisäapua ja kuntoutusta ja vertaistukea on saatavilla, kun joku sen äärelle ohjaa. Ensi kerralla, kun Täti tulee on myös A taas paikalla ja jutellaan meidän tulevaisuudesta. Miten käytännössä aletaan hoitaa A:n tilannetta ja meidän perhettä. Olisi tärkeää, että A itse kokisi tarpeelliseksi diagnoosin. Virallista tietä etenemällä voisi A saada kuntoutusta ja sitä kautta lisää itseluottamusta. Ja me päästäisiin yhdessä muiden "assien ja nenttien" (asperger-tavis eli neurotyypillinen) kanssa parisuhdeleireille ja tapaamisiin. A:kin voisi huomata ettei kaikkien ihmisten kanssa oleminen tai juttelu välttämättä ole sille piinaa.

Elämä ja rakkaus on ihmeellistä!

9 kommenttia:

  1. Mukava lukea joskus noinkin positiivisia lauseita, ja huomata, että jossain päin maailmaa on hyviäkin tunteita. Peukkuja teille !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Niin, oliskohan tämä maailma parempi paikka, jos enemmän kerrottaisiin hyvistä asioista? Minä ainakin vältän nykyään uutiset tarkoituksella ja yritän keskittyä lähettämään maailmaan enemmän positiivisia väreitä.

      Poista
  2. Ihana ihime! Ihan itkettää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös olekin! Minäkin olen näinä päivinä vetistellyt ihan vain onnesta. Vaikka se onkin fakta, että ne vaikeatkin ajat taas tulee niin näistä ilon hetkistä pitää nauttia ja olla kiitollinen.

      Poista
  3. Kuulostaa Päätökseltä! Toivon kaikkea hyvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päätökseltä ja sitoutumiselta - perheeseen ja oman näköiseen parisuhteeseen. Kiitos Helminainen :) ja kaikkea hyvää myös sinulle!

      Poista
  4. Minullakin on peukut pystyssä ja tippa linssissä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjaana. Ei tämä helppoa tule olemaan, mutta eihän parisuhde ikinä ole. Luulen, että sinäkin tiedät kuinka mahdottoman vaikea on löytää ihmistä jonka kanssa on kotonaan ja kuinka lujasti sellaisesta ihmisestä täytyy pitää kiinni kun sellaisen on löytänyt.

      Poista
  5. Kuullostaa siltä, että teillä on siellä eväät valmiina minkä kanssa jaksaa taas jatkaa :) Hyvä! On se rakkaus vaan niin ihmeellinen voima :)

    VastaaPoista