Pikkuväen vierailuja odotellessa..

Ihan itse kuulkaa askartelin tuommoisen kuvassa nuolen kohdalla olevan haltia-oven pikkuväelle - rakenna niin "ne" tulee. Ei, en ole tullut hullummaksi, pitkästä aikaa vaan toteutin luovaa puoltani. Yleensä itsekitiikki tyrmää kaikki ideat ja yritykset ennen kuin saan edes aloitettua, mutta muutaman tonttuoven sain valmiiksi. Saranoineen kaikkineen. Nyt saa tontut ja keijukaiset muuttaa vaikka asumaan tai ihan vaan kyläillä.

Hankin jokin aika sitten leipäkoneen, koska olin vakuuttunut siitä, että sen ansiosta meidän kodista tulee entistäkin kodikkaampi. Tulihan siitä. Kone on leiponut leipää kuukauden päivät melkein päivittäin, mutta vasta eilen sain koostumuksen kohdalleen. Syötiin tyttöjen kanssa iltapalaksi koneen ajastuksella leipoma limppu aivan höyryävänä voin ja juuston kanssa. Ja kyllä oli ihanaa, kuppi teetä ja kaikki mun typykät tuoreen leivän ääressä. Suosittelen ehdottomasti! Ei vaivaamista ja taikinaisia käsiä, ei kohottamisia eikä leivän pyörittelyä niin että jauhot pöllyää. Ainekset vuokaan ja kansi kiinni, siinä se!

Melkein kuin elokuvissa

Kuva täältä

Ylläolevat rakastuneet pusuttelevat Pariisissa, mutta minäpä olen pussaillut tänä viikonloppuna melkein kotinurkilla! Kyllä tämä elämä vain yllättää. Juuri kun olin täälläkin huokaillut sopimattomia ehdokkaita ja yksinäisyyden kiroa niin kas kas, elämässäni piipahti mies menneisyydestä. Mies oli tullut käymään hautajaisissa kotikylässä ja kysyi voitaisiinko tavata pitkästä aikaa. Joskus kauan kauan sitten meillä oli pientä sutinaa ja siitä lähtien on pidetty yhteyttä harvakseltaan. Viime tapaamisesta oli kulunut jo kolme vuotta.
Minä jätin lapset kotio A:n hoiviin ja otin ilolla kutsun vastaan. Mentiin syömään läheiseen kaupunkiin, italialaiseen ravintolaan jossa olen jo pitkään halunnut käydä. Söin Napolilaista herkkua - munakoisoa niin hyvässä tomaattisoossissa, etten ole tainnut niin hyvää soosia ennen syödä. Lasilliset punaviiniä ja tuntien jutustelu, ja vähän silmiin tuijottelukin. Kummankin suhde on juuri päättynyt ja aivan arkisesti voin todeta, että seksi pyöri mielessä koko ravintolaillallisen ajan.

Meidän piti mennä elokuviin, mutta myöhästyttiin näytöksestä ja elokuvateatterin ovella Mies suuteli mua. Otti mun kasvot käsiinsä ja suuteli, pehmeästi ja hellästi. Se oli ihanaa. Siitä oli niin kauan, kun joku on osoittanut avoimesti ihailunsa ja halunsa. Olin valmis siltä seisomalta vaikka Toyotan takapenkille. Mentiin sitten kuitenkin hotelliin. Käveltiin tuulisen pimeän kaupungin halki - käsi kädessä, sanaakaan sanomatta - ja kirjauduttiin sisään ensimmäiseen vastaantulevaan hotelliin.

Otin illasta kaiken irti. Kaiken sen huomion ja hellyyden ja ihailun jota vaille olen jo vuosia suhteessani jäänyt.
Kohtaaminen jonka tulen muistamaan kauan. Tätä mä kipeästi tarvitsin - minä ja mun luhistumassa ollut itsetunto. Hyvä seksi ja varsinkin toisen ihmisen turvallinen läheisyys auttaa niin moneen kipuun, niin fyysiseen kuin henkiseen. Tuota iltaa on mukava vaalia muistoissa ja auttaa se tulevaisuuden haaveissakin. Tämä ei ollut minun elämäni mies, mutta oli tärkeä mies juuri tähän hetkeen.

Ai miten niin melkein kuin elokuvissa? No, minä maksoin sen hotellihuoneen. Tämä oli siis myös mun ensimmäinen maksullinen seksikokemukseni ;)

Haaste

Sain mukavan haasteen Rynttyliisalta johon tietysti tartun. Mikäs sen mukavampaa kuin kertoa itsestään :) Tässä siis 11 asiaa minusta;

1. Pelkään peilejä niinkuin haastajanikin. Mulla on niitä kotona aika vähän ja ne harvat ohitan pika-askeleilla katsomatta sinnepäinkään. Pelkään, että peilissä vilahtaa jotain muutakin kuin minä. Mommani sanoi joskus herkässä lapsuudessani, että yöllä ei saa katsoa peiliin koska sielu pelästyy. Vähemmästäkin peilinsä vie komeroon piiloon.

2. Pelkään myös rullaverhoja ja viherkasveja. Luin lapsena kummituskirjaa jossa yhdessä tarinassa ikkunan taakse ilmestyi nunnan haamu. Tuolloin oli huoneessani viallinen rullaverho joka äkkiarvaamatta joskus räpsähti ylös. Joka kerta olin varma, että siellä se nunna lymyää mun ikkunan takana. Viherkasveja olen aina pelännyt ja inhonnut koska ne näyttää siltä, että aikovat yön pimeydessä kietoutua pahaa aavistamattoman nukkujan ympärille ja aamulla löytyy vain vihreä muumio.

Näin siinä käy, kun viherkasveja hyysää. Kuva täältä.

3. Kun joku kertoo oikein inhoittavaa tarinaa sairauksistaan tai kolhuistaan niin mua sattuu takapuoleen...

4. Rakastan Euroviisuja.

5. Ammun tosi hyvin ja välillä muistan olla katsomatta aseen piippuun, että onko se ladattu...

6. Kun muut haaveili lapsena lääkärin ja opettajan ammateista niin minä aioin intiaanin vaimoksi. Tai Tarzanin, koska joku muka tiesi ettei intiaaneja ole enää olemassa.

Ooooooooh! Kuva täältä.

7. Olen kerran laulanut niin huonosti karaokessa, että yleisö lähti pois.

8. Hercule Poirot, Neiti Marple ja Sherlock Holmes. Täytyykö tätä selittää.

9. Olin jo lapsena herkkäuninen ja yritin pakottaa samassa huoneessa nukkuvan sisareni nukkumaan hengittämättä, että MINÄ saisin nukuttua.

10. Suosikkivaatteeni on pilkkihaalari.

11. Rinnanympärykseni oli ennen tasan metri, kolmen imetyksen jälkeen se on 98 cm. Minne se on mennyt se kaksi senttiä? Ja toinen rintoihin liittyvä asia; en käytä rintaliivejä sunnuntaisin - pyhitän lepopäivän omalla tavallani. Kokeilkaa naiset, tosi vapauttavaa!

Huh, olipas se vaativaa. Vielä jää vastattavaksi 11 kysymystä, mutta jatkan joskus toiste.

Sain tänään sähköpostiin iloisen viestin. Meille on myönnetty tuettu loma maaliskuulle! Lähdetään tyttöjen kanssa ja Mörkön tietysti, kylpylähotelliin viikoksi. Inhoan kylpylöitä yli kaiken, mutta kärsin sen osuuden ihan mielelläni koska tiedän lasten nauttivan. Loppuaikahan voidaan tehdä jotain oikeasti kivaa kuten kiertää uuden kaupungin kirppareita! Hurraa! Kiitos ja ylistys, tämä loma tulee suureen tarpeeseen.

Lentävä Viestintuoja

Catrin Welz-Stein

P****n joulu ikinä - livahti suustani useammin kuin kerran aattona. Jouluun liittyy niin paljon tunteita ja muistoja, odotuksia ja paineita, että ne kaikki kun purkautuu saman päivän aikana niin jälki ei ole kaunista. Isommat tytöt oli isällään joten saatoin vapaasti heittäytyä lapselliseksi murjottajaksi. Kun radiossa soi tonttuhyppelöt ja kaikki paasaa rakkaudesta niin vähemmästäkin sitä synkistyy. Ainakin se jota ei kukaan hyppyytä eikä rakasta. Niin yksin niin yksin. Pakenin itseäni tyttöjen tyhjilleen jättämään vinttiin ja pysyin siellä piilossa raskaimmat tunnit. Sai Aakin viettää joulua hetken paineettomasti Murun kanssa. 

En ollut vain piruuttani kamala vaan olo oli oikeasti pirullinen. Vintissä kamiinaa lämmittäessäni mietin jälleen kerran kuolemista. Nikottelin, nypin kulmiani ja oikein kieriskelin itsesäälissä. Aikanaan palasin kuitenkin alas ja avasin uuden suklaarasian. Alkaa pikkuhiljaa ottaa päähän tämä olotila. Jospa se sitä myöten sitten helpottaisi.

Eilen tapahtui jotain hauskaa pihallamme. Äitini oli haravoimassa (!jouluna) tuulen irti riepottamia koivurisuja kun yhtäkkiä taloamme vastapäätä olevalta pellolta alkoi lähestyä jotain hopeaista ilmassa kieppuen. Äiti pysähtyi katsomaan ja kun hopeainen lähestyi äiti näki selvemmin sen olevan sellainen torilla myytävä sydämen muotoinen folio-ilmapallo. Sydän kulki tuulen mukana taloamme kohti ja äiti huomasi ihmeekseen, että siitä roikkui narussa lappu jossa näytti olevan kirjoitusta. Juuri kun äiti alkoi haravalla yrittää tavoitella sitä tarttui tuuli siihen ja tempaisi sen ylemmäs tavoittamattomiin. Pallo purjehti pihaltamme seuraavalle pellolle ja yli kuusimetsän näkymättömiin. Voi damn! Mitä siinä luki? Mitä viestiä se pallo kantoi? Illalla huvitin itseäni miettimällä vaihtoehtoja; "Rakastan sinua yhä", "Elämä voittaa", "Tämän viestin löytäjä voi kaivaa kultaharkkonsa seuraavasta paikasta; 22.37 E 63.24 N"... Kuka tietää. Ehkä jonkun pihaan viestinviejä laskeutui.