 |
| Catrin Welz-Stein |
P****n joulu ikinä - livahti suustani useammin kuin kerran aattona. Jouluun liittyy niin paljon tunteita ja muistoja, odotuksia ja paineita, että ne kaikki kun purkautuu saman päivän aikana niin jälki ei ole kaunista. Isommat tytöt oli isällään joten saatoin vapaasti heittäytyä lapselliseksi murjottajaksi. Kun radiossa soi tonttuhyppelöt ja kaikki paasaa rakkaudesta niin vähemmästäkin sitä synkistyy. Ainakin se jota ei kukaan hyppyytä eikä rakasta. Niin yksin niin yksin. Pakenin itseäni tyttöjen tyhjilleen jättämään vinttiin ja pysyin siellä piilossa raskaimmat tunnit. Sai Aakin viettää joulua hetken paineettomasti Murun kanssa.
En ollut vain piruuttani kamala vaan olo oli oikeasti pirullinen. Vintissä kamiinaa lämmittäessäni mietin jälleen kerran kuolemista. Nikottelin, nypin kulmiani ja oikein kieriskelin itsesäälissä. Aikanaan palasin kuitenkin alas ja avasin uuden suklaarasian. Alkaa pikkuhiljaa ottaa päähän tämä olotila. Jospa se sitä myöten sitten helpottaisi.
Eilen tapahtui jotain hauskaa pihallamme. Äitini oli haravoimassa (!jouluna) tuulen irti riepottamia koivurisuja kun yhtäkkiä taloamme vastapäätä olevalta pellolta alkoi lähestyä jotain hopeaista ilmassa kieppuen. Äiti pysähtyi katsomaan ja kun hopeainen lähestyi äiti näki selvemmin sen olevan sellainen torilla myytävä sydämen muotoinen folio-ilmapallo. Sydän kulki tuulen mukana taloamme kohti ja äiti huomasi ihmeekseen, että siitä roikkui narussa lappu jossa näytti olevan kirjoitusta. Juuri kun äiti alkoi haravalla yrittää tavoitella sitä tarttui tuuli siihen ja tempaisi sen ylemmäs tavoittamattomiin. Pallo purjehti pihaltamme seuraavalle pellolle ja yli kuusimetsän näkymättömiin. Voi damn! Mitä siinä luki? Mitä viestiä se pallo kantoi? Illalla huvitin itseäni miettimällä vaihtoehtoja; "Rakastan sinua yhä", "Elämä voittaa", "Tämän viestin löytäjä voi kaivaa kultaharkkonsa seuraavasta paikasta; 22.37 E 63.24 N"... Kuka tietää. Ehkä jonkun pihaan viestinviejä laskeutui.
Ihana viestintuoja. Siinä luki varmasti, että sinua rakastetaan. Uskokaamme siihen, vaikka nyt ei siltä tunnukaan. Hetki kerrallansa hengitellen mennään täälläkin eteenpäin.
VastaaPoistaKiitos kommentista :) Niin minäkin uskon, rakkauden viestiä se pallo kantoi vaikka nyt tämän tuvan ohi lensikin. Ensi kerralla sitten.
PoistaLuin sun koko blogis läpi. Kirjoitat sujuvasti ja pysytyin samaistumaan moneen juttuun. Esim, elämänkatsomus, kuoressaan pysyvä mies, englantilaiset murhamysteerit, itsetutkiskelu... Onneks et oo ehtinyt kiroittaa enempää, ei mennyt koko iltaa lukiessa. Nyt meen kattomaan Pieni talo preerialla -sarjan kakkoskautta, se sarja itkettää muakin. :-)
VastaaPoistaKiitos Maija! Kommentistasi ja siitä, että luit KAIKKI mun juttuni. Huomasitko, että Hercule Poirotista tuli 5 uutta jaksoa! Oikein sain uutta puhtia elämään, kun on jotain mitä odottaa :) Mainiot näyttelijät, kuiva huumori ja pidättyväisyys tehoaa muhun.
PoistaEn ole huomannut, mää rakastan Poirottia! Meillä ei oo antenni toiminut vuosikausiin, joten en niin kauheesti oo perillä mistään. Enimmäkseen katson kirjastosta lainattuja juttuja. Kiitti kun kerroit, mun täytyy pyytää äitiä ottamaan ne jaksot boksille sit kun tulevat telkusta. Jee! :-D
PoistaEron jälkeen kun pääsee kertaalleen läpi joulut ja juhannukset niin sitten helpottaa. Toivottavasti se pallo lentelee takaisinpäin, kyllä tuollainen uteliaisuuden herättäjä täytyy saada tutkittua :) Ehkä siellä oli karkuun päässyt kosinta.
VastaaPoista